"HULKSTER" valvoo

On oikein hienoa huomata olevansa (edes jonkinlainen) ammattilainen. Takana on tiukka 5 päivän putki palvelimen vaihtoa. Tunteja kaikkiaan 50.

Homma oli mielenkiintoinen ja haastava. Eikä vähiten sen vuoksi, ettei vanhasta järjestelmästä ollu kunnon dokumentaatiota. Näin suurimman osan konfiguraatiosta joutui kaivamaan niin vanhalta palvelimelta kuin verkostakin. Hommasta kuitenkin selvittiin ja loppujen lopuksi melko vähäisin naarmuin.

Projektin opetus on se, että koskaan ei voi riittävästi dokumentida asioita tulevan varalle. Toisaalta myös se, että aina kannattaa huolehtia varmuuskopioinnista. Tällä kertaa emme joutuneet turvautumaan laajamittaiseen varmuuskopion palauttamiseen, mutta joidenkin asetusten ja tiedostojen kopioinnin osalla se helpotti suuresti.

Kirjatkaa siis kaikki ylös ja mielellään selkeästi, ilman tallennushetken ajatusta, että kyllä minä muistan. Näin oli varmaan ajatellut edellinenkin asentaja (joka ei ollut enää käytettävissä).

Tulihan sitä pieni ihminen taas onnelliseksi, kun sai ihan omakohtaisesti kokea suomen turvallisuutta ja rikollisia jahtaavan poliisin aktiivisen toiminnan. Tulipa vaan eteen tilanne, jossa muutamalta tuttavalta oli joku pitkäkyntinen käynyt "lainaamassa" hiukan omaisuutta. Ongelman tuosta teki vain se, että lainaaja ei muistanut kertoa kuka on, ja milloin aikoo lainaamansa tavarat palauttaa. Tästä tuttavani tietenkin riemastuivat ja päättivät sitten kertoa asiasta polliisille.

Vaan mitäpä nuo meidän aina niin iloiset ja reippaasti toimeen tarttuvat sinivuokot saivat aikaan. Kävivät paikan päällä toteamassa, että on tainnut voro käydä vierasilla. IHAN NIINKUIN EI TUOTA OLISI JO MUUTENKIN TIEDETTY! Sitten kun asian laitaa heiltä tarkemmin kyseltiin, että mites aiotte homman ratkaista, niin eihän tuolle juuri mitään voi, kun ei tuohon betonilattiaan ole jäänyt jalanjälkiä, joista voisi kulkijan tunnistaa. Ei sitten tullut mieleen tutkia sormenjälkiä ovista, valokatkaisijoista tai muualta ympäristöstä. Ai niin, sittenhän olisi joutunut tekemään toisenkin ja kolmannenkin paperin, kun olisi se syyllinen saatu kiinni.

Niin tai olisiko voinut kysellä hiukan talon asukkailta, että olisiko havaintoa tai jopa tietoa asiasta. Oli meinaan tuo paikka, jonne oli voro mennyt paikassa, mihin pääsi vain asukkaiden omilla Abloy-merkkisillä tiirikoilla. Potentiaalisia tiirikan käyttäjiähän ei olisi ollut kuin 30-50 kappaletta. Niin joo, mutta siinäkin olisi taas kulunut virkamiehen aikaa ja yhteiskunnan varoja. Niin rahaahan säästettiin, kun ei kirjoiteltu mitään lippuja ja lappuja tuosta selvittelystä. Nyt meni vaan nuo palkkarahat. VAAN ENTÄS NE TULOKSET?!?

Että joskus sieppaa noiden valtion pitkää (?) leipää nauttivien virkamiesten (ja naisten) asenne. Jaksavat nurista, ettei anneta tarpeeksi määrärahoja eikä siten ole väkeä hoitamassa asioita. Pankaas tullen joskus tänne yksityiselle sektorille hommiin. On muuten määrärahat meilläkin. Joka tunti tai kuukausi annetaan muutama euro, mutta kyllä toi pomo haluaa sille jotain vastinettakin. jos ei saa niin pannan mies vaihtoon. Kyllä se pitäis olla ihan sama touhu tuolla virkamiehilläkin. TULOS TAI ULOS. Oppisivat sitten nauttimaan niistä pitkistä eläkevuosistaan ja ehkä meitä tavallisia ihmisiä paremmasta liksastaankin. Niin eihän tuollainen keskiverto virkamies tienaa kuin 3500-4000 euroa kuukaudessa, kun tavallinen yksityisen sektorin "virkamies" repii huimaa 1700-2200 euron kuukausiliksaa. Pannaan pari yksityistä hoitamaan noi nykyisten virkamiesten hommat, niin saadaan samalla rahalla kaksi tekijää yhden hinnalla. Silloin jopa onnistuis tuo lukeminen ja kirjoittaminenkin.

No joo. kyllähän ne joskus tekee töitäkin. Porukkaa kuulustellaan ja paikkoja tutkitaan, kun joku pääsee hengestään. Niin tai sitten useampi, kuten Jokelassa tai Kauhajoella. Mutta olisiko asioihin voinut tarttua hiukan aiemmin. Esimerkiksi silloin, kun joku huolestunut naapuri ta kadunkulkija ilmoitti Saaren tai Auvisen häiriköivän ja olevan ongelmaksi. No ei tietenkään, siinähän on vaan kyse siitä, että nuori mies kokeilee rajojaan ja poliisin hiukan liian tiukkapipoinen puuttuminen olisi vaikuttanut hätävarjelun liiottelulta.

Onhan se paljon helpompaa tietenkin puuttua asioihin silloin, kun tiedetään syyllinen, teot ja seuraukset. Silloin ei tarvitse löytää kuin syy, miksi näin tapahtui. Ai niin ja senkin tekee joku pyskologi tai muu mielenterveysalan immeinen. Poliisihan vain kirjaa tapahtumat, rekisteröi vahingot ja toimittaa raportin eteenpäin. Mutta ei missään nimessä tutki pieniä rikoksia tai puutu pienen ajan sisällä huolestuttavasti nousseeseen ilkivallan ja häiriön määrään. Ei edes silloin, kun heille on osittaa muutama epäilty. Odotetaan vaan, että jossain taas tulee ruumiita.

Onhan se tietenkin mediassa näyttävää, kun paikalla parveilee kerralla parikymmentä poliisiautoa, ambulanssia ja paloautoa. Ja ympäriinsä säntäilee kauhistuneita ihmisiä, niitä taviksia, joilla ei ollut oikeutta saada apua silloin, kun sitä ensimäisen kerran pyysivät. Nyt vaan valittajia on muutama vähemmän. Eipähän hälytyskeskuksen linjat mene tukkoon.

Opetuksena ainakin itse olen saanut poliisin ja virkamiesten toiminnasta näin laman kynnyksellä, että mitä enemmän viet muilta sitä vähemmän sinusta ollaan kiinnostuneita. Itse en kuitenkaan asiaa sulata, vaan omalta osaltani tulen tekemään kaikkeni, etten vastaavaa joudu lähipiirissäni näkemään tai kokemaan. Jos se tarkoittaa, että hankin piikkilankaa ja sähköpaimenia, niin sitten hankin. Mutta toivon, että vielä löytyy yhteisöstämme sen verran porukkaa, joka haluaa puhaltaa yhteen hiileen ja rakentaa tätä yhteiskuntaa turvallisemmaksi. Jos ei poliisin, niin sitten erilaisten kodinturvajoukkojen tai vastaavien avulla.

Etelä-Euroopassa oltas muuten oltu barrikaadeilla jo kauan aikaa sitten. Mutta ei täällä perä-Pohjolassa, missä tieto poliisin paikalle saamisestakin toimitetaan Postin välityksellä.

Nauttikaa vielä kun voitte. Rauha ja turvallisuus on tätä menoa historiaa ennen kuin tänään syntyneet lapset oppivat puhumaan.

Taas kerran sain huomata, miten paljon nauttii, kun onnistuu tehtävissään. Muutaman päivän olin miettinyt miten saan verkkosivustoa koskevan ongelman ratkaistua ja esimerkiksi tämän blogin julkiseksi. Kun sitä aikansa takoo päätään seinään ja yrittää löytää siitä pientä aukkoa, jota voisi ruveta suurentamaan, niin pakkohan siinä on joskus onnistua.

Nyt en kuitenkaan sortunut moiseen jääräpäisyyteen vaan kylmästi tutkin käytettävissä olevien resurssien puitteissa kaiken ohjelmakoodin. Pari päivää koodia tutkailtuani havaitsin, että aiemmin vain rajatulle joukolle tarjolla ollut blogini on kuin onkin avattavissa maailmalle. Ja vieläpä ilman riskiä, että joku muu pääsee tekstejäni rukkaamaan. Kommentitkin saa lukija kirjoitettua.

Olin syystäkin varovainen, koska viime viikkoina on julkisuudessa paljon keskusteltu siitä, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Rangaistuksia on jaettu alioikeutta myöten kunnianloukkauksista ja loukkaavista kirjoituksista. Näistä ehkä eniten julkisuutta sai Susan Kurosen oikeudenkäynti. Koska internetin erilaiset keskustelupalstat, blogit ja kokoontumispaikat ovat tulvillaan erilaisia kirjoittajia, on valvontakin melko hankalaa. Lainsäätäjä on siirtänyt vastuun tässä tapauksessa operaattorilta blogien ja erilaisten palveluiden ylläpitäjille, mikä on toisaalta oikein. Valitettavaa kuitenkin on se, että ne tahot jotka hakevatkin sensaatiojuttuja ja mainetta toisten ahdingolla, eivät ole kiinnostuneita tekstien karsimisesta tai muuttamisesta siten, että yksittäistä henkilä ei niistä voi tunnistaa.

Sananvapaus on Suomessa edelleen olemassa, mutta niin on myös yksilönsuoja. Joskus vaan käy niin, että yksilönsuojan vuoksi on käytettävä sensuuria ja rajoitettava sananvapautta. Kaikki eivät ole tästäkään asiasta samaa mieltä ja vähiten ne, jotka sillä ansaitsevat. Itse kuulun siihen osaan väestöä, joka haluaa varmistaa jokaisen yksityisyyden ja suojata yksilöä niin hyvässä kuin pahassakin. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkun syyllistyessä lainvastaiseen toimintaan jättäisin asian huomiotta. Ei, vaan siihen puutun ja toivon, että syyllinen saa rangaistuksensa. Näissä tapauksissa en ole koskaan salannut tosiasioita vaan pyrkinyt ne tuomaan aktiivisesti julki. Päin vastoin on tilanteessa, jossa olen saanut tietooni jonkun henkilökohtaista tietoa, josta kuitenkin haluaisin tavalla tai toisella kertoa muillekin. Silloin pyrin siihen, että kerron tarinan, mutta poistan siitä kaiken, joka mahdollistaisi yksilön tunnistamisen. Sama pätee myös yrityksiin.

Onko kyseessä sitten sensuuri vai yksilön oikeuksien suojeleminen? Tähän osaa jokainen vastata, kun miettii tilanteen omalle kohdalleen. Jos hyvällä omalla tunnolla pystyy vakuuttamaan itselleen, että kirjoittamansa teksti ei loukkaisi itseä, niin tuskin se tekee sitä muillekaan. Myös jos kykenee kirjoittamaan itsestään yhtä paljastavia asioita kuin muistakin, niin on ainakin matkalla oikeaan suuntaan. Kaikessa pitää kuitenkin muistaa se, että kenenkään nimeä ei julkisesti saa kirjoittaa ilman asianomaisen lupaa, ellei kyseessä ole asiayhteys, joka on jo muutenkin julkinen.

Muistetaan aina omat tunteet ja tuntemukset, kun julkaistaan omia kertomuksia.

Lueskelin tuossa mennä viikolla paikallislehden artikkelin, jossa kritisoitiin kovasti rakkaan Ahveniston moottoriratamme aiheuttamaa häiriötä ja haittaa naapurustolle. Kyllähän siinä luonnonsuojelijat ja kylän asukkaat ovat hyvällä asialla, mutta valitettavasti 40 vuotta myöhässä. Ahveniston moottoriradan tarina alkoi jo 60-luvun puolivälissä, kun rataa alettiin suunnitella Hämeenlinnan seudulle. Vuonna 1967 sitten valmistuo Euroopan ja koko maailman mittapuulla mitattuna loistava ja kuljettajien rakastama rata. Tuolloin naapurustossa asusti nykyisestä väestöstä peräti kourallinen ihmisiä. Heille rata toi kaivattua vaihtelua arkeen ja pikku hiljaa kaupunki radan ohella sai mainetta mm Aulangon puistometsälle ja hotellille. Ja saatiinpa Hämeenlinnan seutukunnalle silloiset Jyväskylän Suurajotkin osin moottoriradan ansiosta.

Kuitenkin nuo alueen aktiivit haluavat purkaa radan ja ottaa alueen virkistyskäyttöön. Perusteluina heillä ovat harvinaiset sammakot ja kukat, joita tulisi suojella. Valittelipa heistä yksi sitäkin, että radalla järjestettyjen kilpailuiden aikana mainittuja sammakoita menehtyy jopa siinä määrin, että kanta pian katoaa. Mahtoivatko valittajat kuitenkaan huomata, että rata oli tuolla paikalla jo ennen heidän saapumistaan alueelle, ja osin jopa jo ennen heidän syntymäänsä. Kyllä heidän valitessaan asuinpaikkaansa 1980- ja 1990 luvuilla olisi pitänyt huomata parin kilometrin päässä oleva moottoriurheilukeskus.

No eihän se haittaa, kun siellä ei ajeta kilpailuita kuin kesällä. Talvethan se on hiihtourheilun keskuksena. Vaan kuinkas kävikään. Aikansa kun vaativat, että radan ollessa suurimman osan ajasta jouten, että sinne pitää saada toimintaa. No nyt kun siellä ajetaan kilpailuita 5-6 kertaa kesässä, touko-syyskuun välillä ja Radalle.com vierailee paikalla peräti 4 kertaa kesän aikana, nii siellä onkin liikaa tapahtumaa joka häiritsee.

Haluaisin muistuttaa ainaisia valittajia, että me täällä kaupungin keskustassa jo viime vuosituhannen lopulla asuneet, emme ole pyytäneet rock-konsertteja naapuriimme. Kesällä järjestetään Ämyä, Reska-festivaalia ja Wanaja-festivaalia. Kyllä te sieltä laitakaupungilta olette valmiit tulemaan tänne keskustaan juhlimaan, meluamaan ja sotkemaan iltaisin ja öisin, kun me haluaisimme nukkua. Me moottoriurheilun ystävät tulemme sinne teidän naapuriinne viikonloppuisin ja päivällä. Radalla kun aktiivinen toiminta pitää loppua klo 18.00 mennessä apitsi sunnuntaisin jo klo 17.00. On hiukan eri asia kuunnella moottorin pärinää päivällä kuin vastaavaa rokin ja juhlijoitten meluamista yöllä. Molempia tilaisuuksiahan koskevat samat melutason rajat. Eli lähialueen asutuksen kohdalla äänitaso ei saa ylittää 100 db. Meidän asunnossamme tuo tarkoittaa rock-konsertin aikana tilannetta, ettei television ääntä kuule edes ikkunat suljettuna.

Ymmärtäisin nurinanne, jos radalla kävijät meluaisivat nurkissänne vielä puolenyön aikaan kuten täällä meillä nuo festarikävijät. Sopisiko teille, että siirrämme nuo festarit sinne moottoriradalle? Siellähän on kunnolla aidattu alue, jota on helppo vartioida ja valvoa. Alueelle pääsykin on rajattu ja tilaakin riittää kunnolla. Pahintahan tuossa tietenkin on se, että ensin päivällä radalla ajetaan kilpaa klo 10-18, jonka jälkeen alkaisi festarit klo 18-01. Sitten sen jälkeen festariväki siirtyy nurkkiinne ryypiskelemään ja meluamaan aina klo 07 saakka. Ehtisihän siinä välissä nukkumaan jopa 3 tuntia. Ihan kuten täällä keskustassa festareiden aikaan.

Eiköhän nyt kuitenkin käytetä ne moottoriradan purkamiseen kuluvat rahat siihen, että kunnostetaan Ahveniston maauimala entiseen loistoonsa ja rakennetaan harjun toisen puolen alueesta paikka virkistäytymiselle. Näin me kaikki saamme sen mitä haluamme. Emme valitettavasti suoraan takaovelle, mutta eihän kaikki voi onnistua ihan kotinurkilla.

On se vaan kumma kuinka eri asiat voivat mennä sekaisin. Onnistumisen ilon, jonka keräämiseen työpaikalla meni lähes 9 tuntia, saa muuten todella helposti hävitettyä yhdellä puhelulla. Siihen ei tarvita kuin ilmoitus sopimuskumppanilta, että heidän alihankkijansa aiheuttaman vahingon korvauskäsittely ei kuulu sopimuskumppanille vaan hänen alihankkijalleen. Näin minulle kertoi taloyhtiömme kumppani, kun olimme reklamoineet heille heidän alihankkijansa kiinteistölle aiheuttamasta vahingosta.

Siinä sitten hetken aikaa viehkeää naisääntä kuuneltuani ajattelin, että johan on neitokainen kun tuollaisia latelee. Jos olet yritysasiakkaana tehnyt sopimuksen yrityksen A kanssa ja hänen alihankkijansa B aiheuttaa sinun kiinteistöllesi vahingon, niin A:n mukaan hän ei olekaan korvausvelvollinen vaan B. Siis kenenkäs kanssa se sopimus olikaan tehty? Olen antanut itselleni opettaa sopimuslain ja kauppalain mukaan, että sopimuskumppanit keskenään hoitavat tällaiset asiat, ja selvittelevät sitten muut mahdolliset sotkut omien alihankkijoidensa kanssa. Tämä ei taida kuitenkaan koskea kaikkia, koska meidän tapauksessamme kumppani siirsi vastuun kokonaan pois itseltään.

Voi kun noin voisi tehdä itsekin. Jaa mutta minähän maksan ko yritykselle heidän palveluistaan. Mitenkähän mahtaisi käydä, jos mulle sattuisi sellainen vahinko, että internetyhteys takkuaisi juuri, kun olen maksamassa heidän laskuaan ja se jää maksamatta. Enhän minä heidän mukaansa tuolloin ole syyllinen siihen, että lasku jäi maksamatta vaan tuo internetoperaattori. Sehän se vahingon aiheutti enkä minä, joka vilpittömästi olen vain maksanut laskuani.

Vaan eipä taida kannattaa kiukutella tuollaiselle kumppanille muutaman sadan euron vahingosta. Heidän meille tarjoamansa palvelun vuosi tuotto, kun taitaa jäädä paljon aiheutetun vahingon korjauskustannuksien alle. Näinhän siitä seuraisi, ettei kumppanimme enää kannattaisi palvella meitä, koska korvausten takaisin saamiseksi kuluisi vuosia.

Taitaa vaan olla niin, että muutama muukin heidän asiakkaansa vaihtaa kumppania, jolloin jo tehtyjen toimien palauttaminen alkuperäiseen tilaansa voi maksaa paljon enemmän kuin tuon pienen vian korjaaminen.

Maailmahan ei kuitenkaan koskaan pysähdy vaan jatkaa kulkuaan. Miksi siis mekään jäisimme paikoillemme moisia vastuuta pakoilevia kumppaneita katselemaan. Etsitään toinen kumppani ja jätetään edellinen märehtimään, mikä meni pieleen.